Sadonkorjuun aikaa

Meidän nuori ja pieni omenapuu tuotti hyvin hedelmää. Omenat olivat hyviä ja puhtaita, vain pientä pintarupea, eikä yhtään muumiotautia tai matoisia. Mitään myrkkyjä ei olla käytetty, joten tämä oli suorastaan iloinen yllätys!

Kurtturuusut kukkivat edelleen syyskuun lopulla, mutta niissä on myös kauniita ruusunmarjoja. Pitkästä, pitkästä aikaa niitä tuli kerättyä hyötykäyttöön. Tein omena-ruusunmarjahilloa, joka olikin tosi hyvää. Tein myös hieman pelkkää omenasosetta pakkaseen.

Lehtikompostin päältä saimme kaksi kurpitsaa. Toinen painoi vähän yli kymmenen kiloa ja toinen vähän alle. Kolmaskin oli tulossa, mutta se halkesi kasvaessaan melkein kokonaan puoliksi.

Pienemmän kurpitsan vei lapsenlapsi, joka on kokkikoulussa. Isommasta kaiverran ehkä lyhdyn. Tai annan olla noin pihakoristeena. Viime vuonna tein hirveän urakan kun pilkoin ja muussasin yhden suuren kurpitsan. Pikkelsiä on vieläkin jääkaapissa...
Pihlajammekin tuottavat valtavasti marjoja. Sen verran piti oksia katkoa, että sain tehtyä kranssin ulko-oveen. Keräsin siihen myös hieman tuijien oksia ja komeamaksaruohoa.

Hortensioiden aikaan

Istutimme heti ensimmäisenä kesänä pari syyshortensiaa, mutta koiramme ei ilmeisesti pitänyt niistä, sillä se kaivoi ne ylös ja tuhosi. (Nyt se on jo sen verran vanhempi ja viisaampi, ettei enää tee tätä tuhoamista.)
Kaksi vuotta sitten saimme lahjaksi hortensian "Lime light", joka sen yhden kesän jälkeen näytti aivan kuolleelta. Meinasimme hävittää sen kun pystyssä oli vain pari kuivaa risua. Ajattelin syksyllä kuitenkin antaa sille uuden mahdollisuuden ja siirsin sen kukkapenkin reunaan. No nyt siihen on  ilmestynyt lehtiä ja jopa pieniä kukan nuppuja! Se ei kuitenkaan siinä kukkapenkissä mahdu kasvamaan, joten se on siirrettävä ensi keväänä parempaan paikkaan. Toivottavasti kestää taas uuden siirron.

Viime syksynä sain työkavereilta lahjaksi kaksi hortensiaa. Valitettavasti niissä ei ollut mitään nimilappua enkä tiedä tarkemmin mitä lajiketta ovat. Vähän jännäsin, että onnistuuko kasvatus, mutta hyvin onnistui. Suojasimme ne talvella rakentamalla kehikon ympärille, johon laitoimme säkkikankaan suojaksi. Pelkäsimme että mahdollinen lumi katkoon niiden hennot oksat.
Hyvin ne siis talvehtivat ja alkoivat elokuussa kukkia kauniisti.

Niiden oksat vain ovat niin hennot, että olen laittanut molempiin puskiin tukikaaret pisimpien oksien alle.

Kuvien ottamisesta taitaa olla jo pari viikkoa, ja nyt kukat näyttävät saavat punertavampaa sävyä.
Valitettavasti noita hentoja oksia on muutama myös katkennut. Koirat juostessaan ja isäntä ruohonleikkurillaan ovat siihen syyllisiä.

Tänä syksynä sain lahjaksi punaisen hortensian. Siinäkään ei ollut nimilappua mukana, mutta tämä oli ruukussa. En tiedä voiko sitä laittaa pihalle, joten yritän ehkä saada sen talvehtimaan sisällä. Tai sitten laitan vain pihalle ja suojaan talveksi ja toivon parasta.