Valoa pimeyteen

 Ensimmäiset valosarjat viritettiin pimeyden keskelle jo lokakuussa, ja niitä tuli sitten lisättyä pitkin loppuvuotta. Erilaisia lyhtyjä on myös kiva laittaa. Isot öljykynttilät palavat kolmekin vuorokautta!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi meillä paloivat myös soihdut pihalla. Ulkotulet (isot kynttilät) on laitettu metallisen Suomi 100 -jalustan päälle. (www.suomi100art.fi) Jalustat painavat sen verran ettei tuuli niitä ihan vähällä kaada. Kesällä ne saavat sitten uuden tehtävän kukkapurkin jalustana...

Soihdut palavat meillä myös uuden vuoden aattona.

Asfalttia pintaan

Meidän kulkuväylä on ollut kivituhkalla, ja sitä hiekkaa (tai kuraa) on kulkeutunut niin ihmisten kuin koirienkin jaloissa sisään ihan riittävästi. Ollaan mietitty pihakivien laittamista, mutta sen verran laiskoja ollaan, että päädyttiin kuitenkin asfalttiin.
Pyydettiin tarjoukset muutamasta paikasta ja päädyttiin Asfaltti Siveniin. Eikä mennyt montaa päivää kun yhtenä lokakuun sumuisena aamuna miehet tulivat tekemään pohjatöitä.

Pohjatyöt oli aika nopeasti tehty, koska olihan pihassa ennestään tasainen ja tukeva kivituhka. Autokatoksen pohjaa piti korottaa ja kallistaa ulospäin, jotta sisään tuleva vesi valuisi ulos.







Noin viikon kuluttua tulivat asfalttimiehet ja -koneet. Kauaa ei nytkään tarvinnut touhuta kun valmista tuli. Asfalttin vedettiin portin alle ja siitä tielle päin vielä parin metrin verran.














 Ja kyllä tuli siistin näköistä!

Aika pian huomattiin yksi iso ongelma. Asfaltti oli vedetty niin kaltevaksi, että portin ison kulkuaukon toisella reunalla on portin alla parikymmentä senttiä tyhjää, mutta toinen reuna oli melkein asfaltissa kiinni. Toisaalla rako oli siis liian suuri, kun toinen puoli portista ei edes auennut kokonaan. Portin alapalkki raapi maata kun sitä avasi. Iso portti oli kuitenkin saatava auki aina mennen tullen, jotta siitä pääsi autolla.

No asiasta tehtiin reklamaatio. (Valitettavasti lasku oli ehditty maksaa.) Siveniltä tuli lopulta mies katsomaan tilannetta ja sitä sitten pähkäiltiin ja ihmeteltiin pariinkin otteeseen. Lopulta sovittiin niin, että asfaltti leikattiin pois portin sisäpuolelta alkaen tielle päin niin, että alusta jäi vapaaksi.

Tämän ansiosta saamme nyt talvellakin portin auki. Toinen puolihan aukeaa hienosti, mutta toinen puoli aukeaa vain ulospäin - jos alla ei ole paljon lunta.

No tällä mennään nyt ja asia on luvattu hoitaa keväällä kuntoon. Toivotaan että näin myös tapahtuu.

Porttihommia

Tontin kolmelle svulle laitettiin puuaitaa (valmiina elementteinä) viime kesänä.  Yhdelle, pitkälle sivulle jäi verkkoaita. Meidän hieno idea oli se, että puuaita kiertää pihaa sillä tavalla, että autokatokseen pääsee ajamaan autolla suoraan porttia avaamatta. Eli autokatos jäi aidan ulkopuolelle. Siihen laitettiin kyllä leveä portti, mistä tarvittaessa pääsi ajamaan isommallakin autolla pihan puolelle.
Ajatus oli hyvä, mutta tuo mutka aidassa pienensi pihaa selvästi. Ja sitten se käytännön puoli... Portti repsotti milloin mihinkin suuntaan kun se painui, ja tuuli riepotti sitä. Ja nuo elementitkin olivat aika heppoisia kuitenkin.

Nyt tänä kesänä keksimme, että laitetaankin oikein rautaportti, ja laitetaan se tien reunaan. Tilasimme Penantorilta leveän ajoportin, kapean kulkuportin sekä maahan laitettavat alapalkit. Kaikkien osien toimitus kesti pari kuukautta, joten kaivuuhommiin päästiin vasta syyskuussa.
Ystävällinen naapuri kävi koneellaan kaivamassa ojan, johon palkki upotettiin ja sille tueksi valettiin betoniset pilareiden paikat.

Pitkä pätkä vanhaa aitaa ja vanha portti piti purkaa pois. Olihan siinäkin taas aika homma, mutta syyskuun viimeinen päivä saatiin uusi portti sulkea.
Koiratkin ihmettelivät kun tilaa juosta tuli lisää, ja nyt pääsi myös juoksemaan autokatoksen ympäri. Ihmeellistä!

Saas nähdä miltä se käytännössä alkaa tuntua kun aina jonnekin lähtiessä pitää ensin avata portit, ajaa ulos, nousta sulkemaan portit ja vasta sitten pääsee matkaan...

Sadonkorjuun aikaa

Meidän nuori ja pieni omenapuu tuotti hyvin hedelmää. Omenat olivat hyviä ja puhtaita, vain pientä pintarupea, eikä yhtään muumiotautia tai matoisia. Mitään myrkkyjä ei olla käytetty, joten tämä oli suorastaan iloinen yllätys!

Kurtturuusut kukkivat edelleen syyskuun lopulla, mutta niissä on myös kauniita ruusunmarjoja. Pitkästä, pitkästä aikaa niitä tuli kerättyä hyötykäyttöön. Tein omena-ruusunmarjahilloa, joka olikin tosi hyvää. Tein myös hieman pelkkää omenasosetta pakkaseen.

Lehtikompostin päältä saimme kaksi kurpitsaa. Toinen painoi vähän yli kymmenen kiloa ja toinen vähän alle. Kolmaskin oli tulossa, mutta se halkesi kasvaessaan melkein kokonaan puoliksi.

Pienemmän kurpitsan vei lapsenlapsi, joka on kokkikoulussa. Isommasta kaiverran ehkä lyhdyn. Tai annan olla noin pihakoristeena. Viime vuonna tein hirveän urakan kun pilkoin ja muussasin yhden suuren kurpitsan. Pikkelsiä on vieläkin jääkaapissa...
Pihlajammekin tuottavat valtavasti marjoja. Sen verran piti oksia katkoa, että sain tehtyä kranssin ulko-oveen. Keräsin siihen myös hieman tuijien oksia ja komeamaksaruohoa.

Hortensioiden aikaan

Istutimme heti ensimmäisenä kesänä pari syyshortensiaa, mutta koiramme ei ilmeisesti pitänyt niistä, sillä se kaivoi ne ylös ja tuhosi. (Nyt se on jo sen verran vanhempi ja viisaampi, ettei enää tee tätä tuhoamista.)
Kaksi vuotta sitten saimme lahjaksi hortensian "Lime light", joka sen yhden kesän jälkeen näytti aivan kuolleelta. Meinasimme hävittää sen kun pystyssä oli vain pari kuivaa risua. Ajattelin syksyllä kuitenkin antaa sille uuden mahdollisuuden ja siirsin sen kukkapenkin reunaan. No nyt siihen on  ilmestynyt lehtiä ja jopa pieniä kukan nuppuja! Se ei kuitenkaan siinä kukkapenkissä mahdu kasvamaan, joten se on siirrettävä ensi keväänä parempaan paikkaan. Toivottavasti kestää taas uuden siirron.

Viime syksynä sain työkavereilta lahjaksi kaksi hortensiaa. Valitettavasti niissä ei ollut mitään nimilappua enkä tiedä tarkemmin mitä lajiketta ovat. Vähän jännäsin, että onnistuuko kasvatus, mutta hyvin onnistui. Suojasimme ne talvella rakentamalla kehikon ympärille, johon laitoimme säkkikankaan suojaksi. Pelkäsimme että mahdollinen lumi katkoon niiden hennot oksat.
Hyvin ne siis talvehtivat ja alkoivat elokuussa kukkia kauniisti.

Niiden oksat vain ovat niin hennot, että olen laittanut molempiin puskiin tukikaaret pisimpien oksien alle.

Kuvien ottamisesta taitaa olla jo pari viikkoa, ja nyt kukat näyttävät saavat punertavampaa sävyä.
Valitettavasti noita hentoja oksia on muutama myös katkennut. Koirat juostessaan ja isäntä ruohonleikkurillaan ovat siihen syyllisiä.

Tänä syksynä sain lahjaksi punaisen hortensian. Siinäkään ei ollut nimilappua mukana, mutta tämä oli ruukussa. En tiedä voiko sitä laittaa pihalle, joten yritän ehkä saada sen talvehtimaan sisällä. Tai sitten laitan vain pihalle ja suojaan talveksi ja toivon parasta.

Punaväriminttua ja muuta

Viime vuonna kesäkuun alussa istutin neljä punavärimintun taimea. Ne kukkivat ihan kohtuullisesti. Tänä keväänä sitten ne ryöpsähtivät valloilleen. Oli aika yllätys että ne levisivät niin nopeasti! No eipä tuo haittaa.

Mutta siellä seassa on kaksi jotakin aivan muuta kasvia. En tiedä ovatko ne tulleet noiden taimien mukana, mullan mukana vai onko joku lintu siirtänyt siemenet jonkun muun pihalta. Oletan, että nämä korkeat keltaiset kukat eivät ole luonnonvaraisia. En ainakaan muista nähneeni tällaisia luonnossa. Ehkä koitan siirtää ne muualle - tai sitten annan olla tuolla seassa.

Makeita marjoja

Meillä on kaksi pensasmustikkaa. Kaksi siitä syystä, että ne kuulemma tarvitsevat ristipölytyksen, ja siihen tarvitaan kaksi eri lajiketta olevaa mustikkaa. Vuonna 2014 ostimme tarhapensasmustikka "Ainon" ja sille kaveriksi laitettiin "North Country". Mitään marjoja ei tullut. Seuraavana vuonna ne siirrettiin aurinkoisempaan paikkaan. Eipä niistä silti marjoja saatu. Sitä seuraavana vuonna (syksyllä 2016) ne laitettiin uudestaan samaan penkkiin, mutta nyt sitä oli korotettu reunakiveytyksellä ja näin saatiin kohopenkki, jossa oli parempaa multaa. Mustikat siis nostettiin irti ja laitettiin sitten samaan paikkaan, mutta ylemmäksi.
Siitä ne ilmeisesti pitivät, sillä tänä vuonna ne tekivät hyvin satoa. Pensaat ovat keskenään aivan eri näköiset ja marjatkin ovat eri värisiä. Hyviä ovat molemmat! Kypsyvät vain niin pikku hiljaa, että melkein joka päivä saa muutaman nyppiä etteivät varise maahan.

Mansikkaa meillä on vain kolmessa amppelissa. Niistä on saatu satoa heinäkuun puolivälistä asti ja edelleen marjoja kypsyy hyvää tahtia.

Karviaismarjatkin alkavat kypsyä. Meillä on yksi pieni pensas - 2014 istutettu Hinnonmäen keltainen. Se on hieman kitukasvuinen, mutta tuottaa mukavasti marjoja.

Meillä on myös kaksi maankaatopaikalta löydettyä mustaherukkapensasta. Ne leikattiin alas silloin kun istutettiin 2015, mutta ei niistä juuri satoa ole tullut, eikä tule nytkään. Marjoja on siellä täällä, mutta linnut niitä pääasiassa syövät. Niissä on myös jotakin härmää. Liekö tämä märkä kesä saanut sen aikaan.

Tomaattia, paprikaa chiliä

Tämä loppukesä on siitä ihanaa aikaa, että silloin kypsyvät niin hedelmät kuin marjatkin. Sekä metsässä että kotipihalla.
Meillä on alkanut varsinainen tomaattien tuotanto. Kirsikkatomaatteja napsin joka päivä (yksi kerrallaan) ja myös isompia tomaatteja on jo saatu syödä. Punaisia kypsyy tasaiseen tahtiin, keltaiset vasta aloittelevat kypsymistä.
Tässä Marmande-lajiketta. Alla kirsikkatomaatteja.

Keltaiset tomaatit eivät vielä ole saaneet oikeaa väriä. Ja siis ihme kyllä satoa tulee mukavasti, vaikka kaikkien tomaattien lehdet ovat ruskeita ja käppyräisiä.

Paprikoita ei olla vielä päästy maistamaan, sekä punaiset että keltaiset ovat vasta kehittymässä.

Vasta heinäkuussa hoksasin, että chilejäkin voisi kasvattaa. Löysin taimet Hong Kong -tavaratalon poistomyynnistä. Ne olivat kirvojen vallassa, mutta pesemällä ja vähän myrkyttämälläkin (Raidilla) sain ne pois ja taimet lähtivät ihan hyvään kasvuun.Pöydällä peltiämpärissä on miedompaa ja amppelissa kasvamassa on tulisempaa.

Joutomaan naamiointia

Kaikkien istutusten ja maan muokkausten takia kertyi "ylimääräistä" maata, jota kipattiin milloin minnekin. Sitten keksittiin tehdä yksi iso kasa, ja kasattiin siihen tontilta löytyneitä isoja kiviä. Kaiken päälle istutin vuorenkilpeä, suikeroalpia ja myöhemmin laitoin vielä koristekastikan kaiken huipulle. Kuva on otettu heinäkuussa 2015.

Kivikasa rehoitti jo vuoden päästä aika hyvin, mutta nyt 2017 se oli jo tosi runsas. Pakko vaan todeta, että rikkaruohojen nyppiminen on lähes mahdotonta, koska niitä tulee joka kiven kolosta ja ne ovat todella lujassa.

Suikeroalpikin pääsi vauhtiin tänä kesänä. Sitä kasvaakin tontillamme vähän joka puolella, vaikka yritän sen leviämistä hillitä. Toisaalta se ei niin kauheasti haittaa vaikka kasvaakin. Se on ihan kaunis maanpeitekasvi.

Hentoa harsoa siellä ja täällä

Pari vuotta sitten istutin isoon kukkaruukkuun yhdeksi kasviksi harsokukkaa. Viime kesänä huomasin, että se oli siementänyt itsekseen ja uusia harsokukkia oli tulossa. Annoin sen kukkia rauhassa ja viime syksynä keräsin siemeniä talteen kun kukat alkoivat lakastua.
Keväällä sitten kylvin siemeniä moneen kukkapenkkiin muiden kukkien väliin täytteeksi. Ja hyvin lähtivät kasvuun!

Tässä alkuperäinen istutusruukku tänä kesänä. Kukka on hauskasti siementänyt ympäristöönsäkin. Annan tuon kasvin ryöpytä, koska se on parkkipaikan sorassa ja näyttää hauskalta.

Viime syksynä kerättyjä siemeniä kylvin mm. kurjenmiekkojen rivistöön. Kurjenmiekat ovat jo kukkansa kukkineet ja kohta alkaa harsokukat kukkia. Rivi on nyt jo hienon näköinen, kun jäykkien kurjenmiekan lehtien välissä kasvaa hentoja ja herkkiä harsokukkia.
Luotan siihen, että harsokukka edelleen hoitaa siementämisen itse ja ne kasvavat samassa penkissä myös ensi kesänä.
Ja tuo kurjenmiekkojen penkki näytti lopulta tältä:

Palava rakkaus

Yksi (monista) lempikukistani on vanha perennakasvi "palava rakkaus". Se ei periaatteessa kasva Suomessa luonnonvaraisena, mutta voi sitä luonnostakin löytää. Itse löysin taimen sattumalta maankaatopaikalta, jossa sen hehkuvan punainen kukka pisti silmääni. Kaivoin taimen mukaani.
Nyt se leviää pihassani, mutta hyvin maltillisesti. Olen myös itse levittänyt sitä ottamalla siemeniä talteen kukinnan jälkeen ja kylvämällä niitä maahan.
Kukan pitäisi viihtyä parhaiten hiekkaisessa multamaassa, mutta näkyy tuo kasvavan savimaassakin. Se on kuulemma myös hyvä leikkokasvi. Itse en ole sitä kokeillut.

Nimi "palava rakkaus" on helppo ymmärtää kun kukkivaa kasvia katsoo auringonpaisteessa. Punainen hehku melkein koskee silmiin.

Ja kun ilta hämärtyy, kukka vain hehkuu.

Tällä hetkellä (heinäkuun puolivälissä) kukinta on komeimmillaan, mutta enemmän tai vähemmän kukassa kasvi on hyvänä kesänä muutaman viikon.

Pionien huumaa!

Pioneja olen istuttanut lähes joka vuosi. Rakastan niitä! Ensimmäisen sain lahjaksi ensimmäisenä kesänä. Seuraavana kesänä ostin toisen, ja sitten kolmannen. Viime kesänä istuttamani kasvaa kyllä, mutta ei kuki vielä. Tänä keväänä ostin puutarhamessuilta yhden pionin juurakon, mutta siitä ei ainakaan vielä ole noussut mitään.
Nyt heinäkuun puolivälissä niiden kukinta alkaa hiipua, mutta ne ovat edelleen kauniita. Niissä on paljon muurahaisia, mutta annan niiden olla. En lannoita enkä hoida niitä mitenkään erityisesti, annan vain puutarhan yleislannoitetta, ja joskus kanankakkaa. Koitan myös tukea niitä etteivät taivu kukkineen maahan asti. Enkä voi olla taittamatta niistä välillä kukkaa maljakkoon.

Pionien takana muuten näkyy purppuraheisiangervo "Lady in red", joka on tosi kaunis kukkiessaan. Se kukki tänä vuonna todella myöhään.

Kasvihuoneessa

Tänä vuonna kevät oli kylmä, joten en uskaltanut laittaa mitään edes kasvihuoneeseen ennen kuin toukokuun loppupuolella. Olin aiemmin keväällä istuttanut paprikan siemeniä, mutta eihän niistä mitään tullut. Laitoin siis suoraan pieniä, ostettuja taimia, kuten tomaatistakin.
Istutin myös viidakkokurkun siemeniä, ne itivät, mutta kasvoivat langan ohutta vartta. Sain silti kolmeen ruukkuun niistä kasvit.

Paprikat istutin isompiin ruukkuihin, mutta tomaatit yhteensä seitsämään ämpäriin. Heinäkuun puolivälissä sato näyttää lupaavalta.

Punainen tomaatti "Marmande" tekee runsaasti hedelmää. Vaikka sen lehdet käpristyvät, se kasvaa silti pituuttakin hyvin. Ilmeisesti lannoituksessa on jokin ongelma, mutta en osaa tilannetta korjatakaan. Lannoitin ihan ensin kanankakalla, sitten tuhkalla ja sitten olen antanut erityisesti vihanneksille tarkoitettua lannoitetta ohjeen mukaan. Kastelen lähes joka aamu ja koitan pitää lämpötilan sopivana.

Keltainen tomaatti "Lemon boy" tekee sekin suuria hedelmiä jo. Sen lehdet ovat vielä enemmän käppyrässä kuin punaisella tomaatilla, eikä se oikein kasva korkeuttakaan. Punaisia ovat Marmande ja "Cindel", ja lisäksi laitoin yhden kirsikkatomaatin, joka sekin tekee satoa.

Keltainen "Blondy" paprika tekee suuria hedelmiä, samoin punainen "King Arthur", jota laitoin kahteen ruukkuun.

Koska tämä on ensimmäinen kertani kasvihuoneviljelijänä, jännitän kovasti sitä minkälaisen sadon saamme - vai saammeko mitään...
Viidakkokurkku kasvaa ohuena, kukkii kyllä, mutta raakileet putoavat heti alkuunsa pois. Mikä pettymys.